Eetu muutti meiltä kesän alussa.
Ajatus oli muhinut jo jonkin aikaa, koska leikkautin Eetun viimevuonna ja se muutti pupuherran luonnetta valtavasti.
Itsekseen paljon viihtyvästä, mutta varsinkin jalkoihin sekä käsiin turhankin aktiivisesti suhtautuvasta pupusta tuli niin hellyyden ja seurankipeä,
että aikamme ei kerta kaikkiaan riittänyt.
Aikaisemmin yönsä hiljaa viettänyt pupu alkoi hakea öisin huomiota kalterien puremisella ja nukkumisesta tuli mahdotonta. Omaa huonetta kun ei hänelle ollut tarjota...
Yksi syy oli myös, ettei pentukoiramme oikein ymmärtänyt, että pupua ei tarvitse purra korvista tai nuolla aivan märäksi...
Eetun kannalta tämä muutto oli paras ratkaisu!
Nyt hänellä on paljon muita pupukavereita ja sekä pieniä syöttäjiä ja silittelijöitä!
Ikävä on välillä kova, mutta jos eläimen ottaa, pitää kantaa myös vastuu sen hyvinvoinnista.
Joskus se tarkoittaa luopumista.
